Arrowtown
Ylläolevat kuvat on kuitenkin meidän paluumatkalta Invercargillista takaisin lentokentälle. Tällä kertaa ajettiin eri reittiä, jotta näkisin taas jotain uutta. Ajettiin sisämaan kautta, ja voittekin kuvista huomata että se normaali vehreys ja niityt on vaihtunu hiekkaan ja rosoisiin kallioihin jotka muistutti hetkittäin ihan jotain erämaata. Ajettiin Alexandra- nimisen kaupungin läpi, joka on kuuluisa just sijaintinsa takia hurjista lämpötilavaihteluista. Talvella lämpötilat voi päivisin mennä (jopa) -10 pakkasasteeseen, kun taas kesällä siellä on usein kuumempaa kuin Pohjois-Saaren pohjoiskärjessä.
Central Otago jonka läpi siis ajettiin on kuuluisa Schist-kivestä, jota ilmenee (mun ymmärryksen mukaan) vaan tolla alueella eikä missään muualla maailmassa. Schist-kivi on siis muodostunu korkeen kuumuuden ja maan liikkeiden vuoksi, ja toi nimi Schist tulee kreikasta ja tarkottaa jakautua. Otagossa on kuvattu kohtauksia Taru Sormusten Herrasta just noiden Schist-kivien takia, enkä yhtään ihmettele koska ne oli valtavina rykelminä ihan henkeäsalpaavan upeita.
Vihdoin noin sadan pysähdyksen jälkeen (rakastan mun hostäitiä kun se suostuu joka kerta kahen sekunnin varotusajalla pysähtymään tienvarteen tai poikkeamaan päätieltä jos nään jotain mielenkiintosta. Ehkä siks meijän matkanteko onki niin hidasta...) oltiin vihdoin Arrowtownissa, joka on entinen kullanhuuhdontakylä, nykyinen turistimesta. Käveltiin keskikaupungin läpi ja jatkettiin vähän pidemmälle tosi söpöön kahvilaan, johon poikettiin oikeastaan vaan sulosen koiran takia. Sulonen koira johdatti mut sitten itsekin olemaan turisti ja sorruin huuhtomaan kultaa...
Viimiset kuvat pääsiäislomalta, joten pakko kai sitä on uskoa että loma on ohi ja arki jatkuu. Jotenkin tuntuu hienolta sanoa, että ompa kaikki taas niin arkista. Paluu kouluun oli mulle ehkä sellanen herätyspiste, että mihin mä oikeen oon ryhtyny vaihtoon lähtiessäni. Mulla oli hetkellisesti koulumotivaatio totaalisen hukassa, koska tiiän että täällä opiskelemat ja suoritetut creditit ei hyödytä mua Suomessa millään lailla. Koulunkäynti on täällä niin erilaista kun Suomessa, ja en ois ikinä uskonu sanovani et ikävoin Suomen koulujärjestelmää :D Tälläviikolla mun aika on mennyt koulun jälkeen lähinnä Jorilla, jossa ollaan bisnesryhmän kanssa valmistettu meidän "persoonallisia autonrengaskeinuja". Kuulostaapa urpolta suomeks.. Nyt on vihdoin kaikki valmista huomista varten, kun Waiukussa on Steel 'n' Wheels-niminen tapahtuma, jossa olis tarkotus esitellä ja mainostaa meidän tuotetta ekan kerran. Huomenna on aikanen herätys, joten nyt on pakko lopettaa tää muutenkin sekava postaus :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti