keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Hobbiton

Viime lauantaina pääsin Finnin iskän kyydillä Hobittoniin. Mun lisäks mukana oli Marco Argentiinasta, Sofia Suomesta ja tietty Finn Sveitsistä. Finn on mun kanssa samassa koulussa ja kaikki aina sotkee ja luulee et Finn on Suomesta koska sen nimi on Finn (kuka suomalainen nimeäis lapsensa suomalaiseks?!) ja et mä oon Saksasta koska meijän koulussa on 4 saksalaista kansainvälistä opiskelijaa jotka on tyttöjä. Joku päivä mä vielä toteutan mun hostmamin ehdotuksen ja teen paidan missä lukee et "I'm not from Germany". Jopa meijän koulun rehtori sano mulle yks aamu "Guten morgen" ja olin niin hämilläni et taisin vaa vastata takasin et Guten morgen. Okei miten mä eksyin tähän aiheeseen kun olin puhumassa Hobittonista...

Anyway, Hobitton, must-kohde kun täällä kerran ollaan, vaikka hintaa sisäänpääsylipulla olikin 75 dollaria (about 50 euroo). Unohdin ladata oman kameran akun, heh, joten Sofia toimi päivän kuvaajana ja räpsi vaatimattomat 600 kuvaa. Se on ihan totaali LOTR-friikki.

ps. Selvisin Dragon's Denistä hengissä ja jopa aika hyvin! Ihme ja kumma en ees ollu kauheen jännittyny, se helpotti tosi paljon kun esitettiin ne omalle luokalle perjantaina!

Last Saturday I got a lift from Finn's dad to Hobbiton. With me there was Marco from Argentina, Sofia from Finland and ofcourse Finn from Switzerland. Finn and I both go to Waiuku College, and people have serious problems working out who was who and where were we from. Everyone thought that Finn was from Finland (seriously which Finn would name their child Finn) and that I am from Germany because I have blonde hair and we have 4 other German girls as international students. Some day I will fulfill my hostmum suggestion about making a t-shirt that says: I'm not from Germany. Even my head master said "Guten morgen" to me and I was so abashed that I probably just answered "Guten morgen!" Wait, how did I end up here when I was talking about Hobbiton..

Anyway, Hobbiton,a  must-see-attraction now that I'm here. I think it was worth it even though it costed 75 dollars (approx 50 euros). I forgot to charge my camera, heh, so Sofia was in charge of filming. She took this job really seriously and after 2 hours tour she had over 600 photos. Well, she is a total Lord Of the Rings- freak. 

















 Okay, I guess I'm a poser..












perjantai 23. toukokuuta 2014

Waitomo Caves








Mul on nyt inspiraatiota niin päätin postata vielä mun viikonlopusta Waitomossa. Se oli siis vapaaehtonen AFS-n järjestämä retki, jonne pääsi mukaan 50 ekaa. Waitomo on siis ihan pieni turistikylä, jossa on kiiltomadoistaan kuuluisa Waitomo Caves. Pääsin testaamaan black water raftingia ja puettiin märkäpuvut, koska se vesi oli k-y-l-m-ä-ä. Se oli kuitenki tosi kivaa ja muistan vaan kun nauroin kokoajan kun nynny-Sofia mun takana huusi että älä vaan päästä Elsa mun jaloista kiinni mä en halua kuolla tänään :D

Ennen blackwater raftingia mentiin kattomaan kiwi cultural show jossa kerrottiin vähän Uuden-Seelannin historiasta ja maatila elämästä. Näin kanssa elämäni ekaa kertaa opossumin! Se näytti mun mielestä naamasta ihan possun ja kissan sekotukselta.

Last weekend I was on a AFS-trip on Waitomo Caves, where was 50 other exchange students from all over the North Island. I tried black water rafting and it was pretty awesome but the water was freeeeezing cold! I remember laughing almost the whole time, because Sofia who was straight after me was yelling to me that she didn't want to die and that I needed to hold her legs tighter. 

Before black water rafting we saw kiwi culture show which was full of kiwi humor. The highlight for me was that I saw an opossum for the first time! It looked like a pig and a cat at the same time :D



Kiwi cultural show and the opossum!

 AFS South Auckland 

Group B before black water rafting 

Sunnuntaina mentiin tsekkaamaan itse Waitomo Caves ja meillä oli oikeen opastettu kierros. Oon nyt taas niin paljon viisaampi, ja valasen nyt teitäkin et kiiltomadot ei oikeesti oo matoja, vaan toukkia. Nimi Glow-worm vaan sattuu kuulostamaan vähän houkuttelevammalta kun Glow-maggot...

Ennen kun ajettiin takas kotiin, mun hostäiti ehdotti et mentäis Otorahangan Kiwihouse ja National Bird puistoon/tarhaan missä oli paljon kaikkia eri lintulajeja ja KIWI! Päästiin vielä seuraamaan kiwien ruokintaa, ja se oli kyl jotain niin erilaista mitä olin odottanu. Naurettiin silmät kyynelissä kun se pieni löllykkä potki ja yritti näykkiä sitä naista joka ruokki sitä.

On Sunday we had a guided tour to the actual caves, and I learned that glow-worms are actually maggots, but the name glow-worm just sounds more attractive than glow-maggot...

My hostmum suggested that before driving back home we would go and visit the Otarahanga Kiwihouse and National Birdpark. We were lucky because we were there at the right time to see how they were feeding kiwis. We were laughing so much when this little fat bird tried to kick and bite the person that was feeding her.


Waitomo Caves 

Selfie with bestieees 



keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Waikato University

Vihdoin pääsen kertomaan mun viime perjantaisesta yliopisto tutustumisesta! Mun viikko on täyttyny kouluhommista (plus oon koukuttunu tv sarjaan My Kitchen Rules joka tulee kolme kertaa viikossa...). Sain eilen kivana yllärinä tietää et täks päiväks mulla pitäis olla valmiina powerpoint esitelmä meidän tuotteen markkinoinnista. Katoin kauhuissani sitä listaa mitkä kaikki asiat sen esitelmän pitäis kattaa, enkä oikeesti ees ymmärtäny niitä lauseita. Onneks ihana Bradley joka on myös vastuussa niiden ryhmän markkinoinnista uhras lounastaukonsa ja selitti mulle selkokielellä mitä mun pitää tehdä. Mun oli tarkotus siis postata jo eilen, mut vietin tosiaan neljä tuntia tätä mun powerpointtia tehdessä.

 Tarkotuksena oli esittää se tänään luokalle harjotuksena ja maanantaina tuomareille Dragons Denissä.
Mutta niin kiwimäisesti ilmeni ettei kukaan muu meidän ryhmästä (eikä muistakaan ryhmistä) ollu saanu powerpointtiaan valmiiks, joten huomenna on uus yritys. Toi on ehkä yks piirre mikä mua täällä ihmisissä ärsyttää, että sovituista päivämääristä ei pidetä kiinni, kukaan ei tee mitään ajoissa ja opettajat antaa aina vaan lisäaikaa. Nomut ainakin saan nyt hetkellisesti rentoutua, koska mun oma osuus on valmiina.

 Dragons Denissä siis esitellään meidän tuote ja ne arvostelee meidän bisnesideaa ja tuotetta ja kysyy kiperiä kysymyksia ja jos et osaa vastata niihin niin... oot pulassa. Voin suorastaan sanoa et mua hirvittää ajatus pitää toi esitelmä koska en oo todellakaan mikään "rakastan esiintymistä"- ihminen, vaan jännitän ihan hirveesti lavalle menemistä, plus vielä englanniks puhumista. Kaiken kukkuraks tää helahoito vastaa 60 prosenttia meidän koko arvosanasta ja on 9 creditin arvonen. No pressure :) Kerron teille sit miten mun esitelmä meni! (jos en oo kuollu jännityksestä/noloudesta) Mut nyt vihdoin siihen yliopistoon mistä otsikkokin kertoo!



Waikato University sijaitsee Hamiltonissa, jonne ajaa meiltä Waiukusta about 2 tuntia. Tutustuminen oli vapaaehtoinen, joten lähdin mukaan oikeestaan yleisestä mielenkiinnosta yliopistoja kohtaan täällä Uudessa-Seelannissa, ja olihan se aika erilaista kuin Suomessa. Täällä yliopistoalue eli kampus sisältää valtavan määrän erilaisia rakennuksia, kahviloita, ravintoloita ja yliopistoasuntoja. Verrattuna Suomen yliopistoihin, täällä melkeen jokanen asuu siis yo-kämpässä ja maksaa vuokraa jonka hintaan sisältyy myös ruuat (aamupala, lounas ja päivällinen).





Yliopistoihin mennään täällä muutenkin aikaisemmin kun Skandinaviassa, sillä mun luokkakaverit täällä tulee alottamaan yliopistonsa jo ensi tammikuussa. Ihan hullu ajatus, kun itellä ei oo vielä mitään tietoa mikä musta isona oikeesti sitten tulee tai mitä haluun opiskella. Yliopistot täällä on maksullisia, ja hinnat vaihtelee riippuen siitä mitä opiskelet. Kalliiden vuosimaksujen takia moni havitteleekin stipendejä. Kalleimmat oppiaineet opiskella on lääketieteet ja erilaiset tekniikan alat. Ja kyllä, arvostan nyt aikapaljon enemmän Suomen ilmaisia yliopistoja, koska VUOSImaksut täällä vaihtelee 10 000-20 000 dollarin välillä. Tämän takia suurin osa joutuu ottamaan lainaa kattaakseen vuosimaksunsa asumiskustannuksista puhumattakaan. Myös opiskelujen pituus vaihtelee täällä 3 vuodesta 7 vuoteen.

 

Yliopistoissa ihmisillä on kuitenkin korkea motivaatio, koska päätös yliopistossa opiskelusta on just ton taloudellisen kysymyksen takia melko suuri. Yliopistoihin NZ:ssä ei oo pääsykokeita, vaan niihin "ilmottaudutaan" ja päästään sitten collegessa suoritettujen credittien avulla. Kysyin mun hostäidiltä et mitä sit oikeen voi tehdä jos ei vaan oo tarpeeks credittejä, niin on mahdollisia kiertoteitä, mutta takeita sisäänpääsystä ei tietenkään oo. On mahdollista suorittaa erilaisia diplomeja tai ilmottautua opiskelemaan toista oppiainetta johon on helpompi päästä sisälle, ja näin saada lisää credittejä. Yleisesti yliopistoihin täällä pääsee ihan vaan ilmottautumalla, mut tiettyjä aineita (taas esim. se lääkäri) on vaikeempi päästä opiskelemaan.




Yliopistoalue oli kuitenkin ihan superkaunis ja tunnelma oli tosi hyvä ja rakennukset oli tosi uudenaikaisia ja viihtyisiä. Waikato Universityn kampusalue on kuulemma Uuden-Seelannin suurin, enkä ihmettele, koska se alue oli oikeesti tosi valtava. Koska siellä oli avoimien ovien päivä, oli siellä porukkaa pilvin pimein ja ilma oli ihan täydellinen. Päivän random hetki kun istuttiin piknikillä ruohoalueella ihan siinä ravintolojen vieressä, ja valtavista kauittimista alko yhtäkkiä kuulua Bomfunk MC'n Freestyler :D




Tuli taas ihan liikaa tekstiä ja en jaksa alkaa kääntämään tätä englanniks joten tuntekaa olonne spesiaaleiksi! Toivottavasti tykkäsitte tällasesta faktapainotteisesta tekstistä, mut aattelin et teitä kiinnostais tietää vähän millasta yliopistoelämä on täällä. Jos teillä jäi vielä jotain kysyttävää niin laittakaa kommenttia niin vastailen parhaan tietoni mukaan! Mut nyt mun pitää alkaa nyt laittautua valmiiks koska ollaan lähössä Pukekoheen ravintolaillalliselle juhlimaan Oman synttäreitä! :)




perjantai 16. toukokuuta 2014

video

Moikka! Päätin tehdä teille vielä videon mun eteläsaaren reissusta kun mulla sattu olemaan hurjasti lyhyitä videoklippejä. Toi on enimmäkseen maisemaa, joten annankin teille haasteen koittaa bongata paikkoja mun aikasempien kuvapostauksien perusteella ;) Tänään olin tutustumassa Waikato Universityyn ja huomenna lähen viikonlopuks Waitomo Cavesille. Kiirettä pitää! Hyvää viikonloppua kaikille :)

Hello! I decided to make you a video abot my trip to South Island because I had heaps of short video clips. It is mostly just scenery but hope you all will enjoy it! Today I was visiting University of Waikato and tomorrow we will be heading to Waikato Caves. Happy weekend for everyone :)



lauantai 10. toukokuuta 2014

Arrowtown












Arrowtown





Ylläolevat kuvat on kuitenkin meidän paluumatkalta Invercargillista takaisin lentokentälle. Tällä kertaa ajettiin eri reittiä, jotta näkisin taas jotain uutta. Ajettiin sisämaan kautta, ja voittekin kuvista huomata että se normaali vehreys ja niityt on vaihtunu hiekkaan ja rosoisiin kallioihin jotka muistutti hetkittäin ihan jotain erämaata. Ajettiin Alexandra- nimisen kaupungin läpi, joka on kuuluisa just sijaintinsa takia hurjista lämpötilavaihteluista. Talvella lämpötilat voi päivisin mennä (jopa) -10 pakkasasteeseen, kun taas kesällä siellä on usein kuumempaa kuin Pohjois-Saaren pohjoiskärjessä. 

Central Otago jonka läpi siis ajettiin on kuuluisa Schist-kivestä, jota ilmenee (mun ymmärryksen mukaan) vaan tolla alueella eikä missään muualla maailmassa. Schist-kivi on siis muodostunu korkeen kuumuuden ja maan liikkeiden vuoksi, ja toi nimi Schist tulee kreikasta ja tarkottaa jakautua. Otagossa on kuvattu kohtauksia Taru Sormusten Herrasta just noiden Schist-kivien takia, enkä yhtään ihmettele koska ne oli valtavina rykelminä ihan henkeäsalpaavan upeita. 

Vihdoin noin sadan pysähdyksen jälkeen (rakastan mun hostäitiä kun se suostuu joka kerta kahen sekunnin varotusajalla pysähtymään tienvarteen tai poikkeamaan päätieltä jos nään jotain mielenkiintosta. Ehkä siks meijän matkanteko onki niin hidasta...) oltiin vihdoin Arrowtownissa, joka on entinen kullanhuuhdontakylä, nykyinen turistimesta. Käveltiin keskikaupungin läpi ja jatkettiin vähän pidemmälle tosi söpöön kahvilaan, johon poikettiin oikeastaan vaan sulosen koiran takia. Sulonen koira johdatti mut sitten itsekin olemaan turisti ja sorruin huuhtomaan kultaa... 

Viimiset kuvat pääsiäislomalta, joten pakko kai sitä on uskoa että loma on ohi ja arki jatkuu. Jotenkin tuntuu hienolta sanoa, että ompa kaikki taas niin arkista. Paluu kouluun oli mulle ehkä sellanen herätyspiste, että mihin mä oikeen oon ryhtyny vaihtoon lähtiessäni. Mulla oli hetkellisesti koulumotivaatio totaalisen hukassa, koska tiiän että täällä opiskelemat ja suoritetut creditit ei hyödytä mua Suomessa millään lailla. Koulunkäynti on täällä niin erilaista kun Suomessa, ja en ois ikinä uskonu sanovani et ikävoin Suomen koulujärjestelmää :D Tälläviikolla mun aika on mennyt koulun jälkeen lähinnä Jorilla, jossa ollaan bisnesryhmän kanssa valmistettu meidän "persoonallisia autonrengaskeinuja". Kuulostaapa urpolta suomeks.. Nyt on vihdoin kaikki valmista huomista varten, kun Waiukussa on Steel 'n' Wheels-niminen tapahtuma, jossa olis tarkotus esitellä ja mainostaa meidän tuotetta ekan kerran. Huomenna on aikanen herätys, joten nyt on pakko lopettaa tää muutenkin sekava postaus :D


perjantai 2. toukokuuta 2014

Invercargill

Curio Bay








Bluff 




Etelä-Saaren eteläisimmässä kärjessä, niin lähellä Etelänapaa kun tuun mun vaihtovuoden aikana olemaan! 

Waipapa Lighthouse





Queenstownin jälkeen siis saavuttiin meidän "päämäärään" eli Invercargilliin, joka on aivan eteläsaaren etelä-kärjessä. Käytiin Bluffissa, joka on pieni kalastajakylä jossa ei mitään muuta mainitsemisen arvoista olekaan kuin lautta, joka vie Stewart Islandiin ja paikka jonne kaikki turistit (minä) viedään, koska se on Eteläsaaren eteläisin kärki. Vaikka aina puhutaan vaan Etelä- ja Pohjoissaaresta, on NZ:llä myös kolmas saari, Stewart Island, joka on pinta-alaltaan vaan 1746 kilometriä ja asukkaita on vajaa 400. Mun epäonneks ilma oli niin pilvinen, etten nähnyt Stewart Islandia, mutta onneks näin sen myöhemmin Waipapa Light houselta.

Jätettiin siis 2,5 vuotias Corrie kotiin ja lähdettiin mä, Annette ja Kara tutkimaan autolla lähiseutua. Näin Curio Baylla kaks villipingviiniä ja Waipapa Lighthousella merileijona lauman lököttelemässä auringossa. Se on hassua miten täällä maisemat vaihtuu ihan hetkessä, Queenstown oli tosi vuorista, mut ajomatkalla Invercargilliin oli tosi vehreetä ja tasasta. Villieläinten osalta päivä oli siis varsin onnistunu ja Karalle ja mulle molemmille nää oli ekat kerrat kun nähtiin noita eläimiä. (En ees tienny et Uudessa-Seelannissa on pingviinejä ja luulin et merilehmä ja merileijona on sama asia...)

After Queenstown we finally got to our destination, Invercargill, where Annette's son lives with his family. When we were there,already well South, Annette took me to Bluff which is the most southern town in NZ.  From there you are usually able to see Stewart Island, but this time it was too cloudy. Stewart Island is the third island that is part of New Zealand, and it has an area of 1746 square kilometres with only less than 400 people. Luckily I saw Stewart Island later on from Waipapa Lighthouse. 

So we left 2,5 years old Corrie home and hopped into the car with Annette, Kara and I. It is funny how the views change here so quickly, Queenstown was full of mountains, but on our way to Invercargill everything was green and flat. We drove around and saw two penguins and 5 sealions sunbathing. It was first time for Kara and I so we were pretty excited! Well I didn't even know that New Zealand has wild penguins and that sealions and seacows are different animals...