Action shot

Ihanan arkista. Istun olkkarissa läppäri sylissä ja taustalla pyörii Big Bang Theory. Kissat on vallannu toisen sohvan ja nukkuu vierekkäin, vaikka yleensä ne vaan jahtaa ja ärsyttää toisiaan. Mut joo asiaan, kuvia viime viikonlopulta.

Meillä oli viikonloppuna AFS-kokous ja mentiin ajamaan 4wheel- autoilla Waiuku Forestiin ja oltiin kutsuttu paikalle pari muutakin lähi-aluetta niin siellä oli muitaki kun vaan me 'South Aucklantilaiset'. Tällä kertaa meillä oli mukana vähän liikaakin actionia, ja tulipahan testattua miten tärkeitä turvavyöt on vaikka vauhti olis miten hidas tahansa. Autossa olijat selvis naarmuitta ja säikähdyksellä, mut autolle kävi vähän huonommin. Oli kyllä ehkä pelottavinta mitä oon ikinä nähny! Alamäkeä tullessa, toi kuski oli panikoinu jotenki ja jääny jumiin, lisänny kaasua päästäkseen eteenpäin, ja samalla kääntäny eturenkaat sivuttain, mikä ei ollut ihan se paras idea, koska auton takapää alko kipata ja heitti ensin ympäri ja alko sitten sivuttain kieriä alas tota mäkeä. Onneks meillä oli paljon onnea mukana, jos niin nyt voi sanoa, koska noi kaks puuta pysäytti auton, ja vielä niinpäin että auton pohja tömähti noihin puihin. Tänään ei ollu ton kuskin päivä, koska aikasemmin päivällä tää sama auto jäi sivuttain jumiin. Sillä kertaa kaikki nauro, mut tokakerralla oli kyl leikki kaukana. 

Mut äiti älä huoli, mun hostisi on harrastanu tota jo useamman vuoden, eikä oo koskaan nähny mitään tollasta tapahtuvan. 4Wheeldrivingin avulla oon päässy näkemään eri osia Pohjois-saarelta, ja sellasia paikkoja minne ei pääse mitenkään muuten. Voisin tehä joskus postauksen mis kaikkialla ollaan oltu ajamassa (jos jaksan haha). 

Canteen Carnival

Ah enää 5 koulupäivää (ja niin paljon kouluhommia..) ennen seuraavaa lomaa, jollon mulla on mun Etelä-Saaren retki! Meillä oli koulussa eilen Canteen Carnival, joka tukee syöpänuoria Uudessa-Seelannissa. Vaikka aihe olikin aika synkkä, oli tää karnevaali ihana ja aurinkoinen. Tosi moni rohkee tyttö ja poika ajeli koko koulun edessä hiuksensa, saadaakseen lahjoituksia paikallisilta yrityksiltä ja ihmisiltä. En olis ite ikinä pystyny leikkaamaan mun hiuksia kokonaan pois, joten nostan kyl hattua. Yks tyttö itki, mut sano sit päättäväisenä että aikoo tehdä sen tätinsä tueksi jolla on syöpä.

Pahottelut, mulla on nyt vaan kännykällä otettuja kuvia kun en tajunnu ottaa kameraa mukaan

Ah only 5 days school left (and so much work to do..) before my next holiday and my South Island Trip! We had CanTeen Carnival yesterday at our school, and the atmosphere was great. Canteen is supporting cancer teens in New Zealand, and even that the topic is quite sad, the carnival was awesome! So many brave girl and boy shaved off their hair in front of the whole school to support kids with cancer. I could never have done that, I love my hair way too much haha, but I'd take my hat off to those who did. 

Meidän rugbypojat lupautu vahaamaan jalkansa hyvän asian puolesta, ja yks  repäsy makso 1 dollarin. / Rugby boys waxed their legs for 1 dollar!

Jori joka kantaa meidän koulun "karvasin rinta" titteliä lupautu yleisön painostuksesta vahaamaan rintansa..

 Jori who absolutely has the hairiest chest in our school promised to get his chest waxed...

...ja luultavasti katu päätöstään 

...and probably regretted his choice

Everyone's face is just so great in this photo haha

Voyage 674

Osa varmaan näki mun fb:stä kuvia mun Spirit of Adventuresta, mut lupasin selventää teille vähän tota koko hommaa nyt kun itekkin tarkalleen ymmärrän mihin ryhdyin haha.
ps. pahottelen mun Suomea, yritän suomentaa noit termejä parhaani mukaan haha:D

Spirit of New Zealand on siis purjehdusvene, joka tekee eri mittasia (10 päivästä yhteen päivään) matkoja. Laivalla mukana oli meidän (Trainees) lisäksi tietenki kapteeni, kokki, engineer, kadetti, 4 Watch Assistant:ia, Leading hand eli entinen Trainee ja 3 Matea. En tiiä mikä tolle Mate:lle olis suomennos, perämies ehkä, mut ne oli sellasia yleisiä apureita jotka oli tosi hyviä purjehtimaan, jotka oli vastuussa ensiavusta, navigoinnista yms. Pelkän purjehtimisen lisäksi me opittiin monia muita taitoja, esim. leadership, eli johtajuus, resilience eli vastustus/sietokyky, teamwork ja vastuun kantaminen.

Mitä oikeen tapahtuu kun samaan veneeseen heitetään 40 toisilleen täysin vierasta nuorta, ilman mitään tietämystä purjehtimisesta? Kymmenen päivän aikana sain mielettömän läheisiä ystäviä, opin ottamaan vastuuta ja luottamaan itteeni että pystyn sen vastuun kantamaan.

Meidät jaettiin 4 ryhmään, Starboard A+B ja Port A+B, ja jokasella oli oma Watch Assistant, jonka kanssa oltiin vastuussa yhdestä laivan Stationista ja yhdestä siivouskohteesta. Laiva jaettiin 4 osaan eli stationiin, Foredeck, Mid-ship, Main ja Mizzen, jotka on myös niiden pääpurjeiden nimet. Meidän Starry A- ryhmässä oli 8 Traineeta, ja joka iltapäiväksi ja aamupäiväksi valittiin yks Trainee joka oli Leaderi.

Aamut alko 6.30 ja oli aika raahautua ylös punkasta ja heittää uimapuku päälle ja sännätä kannelle. Ekana aamuna olin ihan tokkurassa ja hoin päässäni et mitä helvettiä mä oikeen teen, juoksen uimapuku päällä pyyhe hartioilla ympäri kantta ja kuuntelen jotain stereoista kuuluvaa Mikki Hiiri-laulua. Kun kaikki oli vihdoin kannella oli meillä yhteinen warm up ennenkuin kaikkien oli vuorollaan aika hypätä mereen. Ja koska täällähän on tosiaan tällä hetkellä talvi, oli se vesi noin 7-10 asteista. Muistan vieläki sen hetken ku --pojat-- alko innoissaan hyppiä veteen ja aattelin et jos kaikki muutkin sen tekee niin pakkohan munkin. Ihmeen helposti otin sen viimeisen askeleen ja parin sekunnin kuluttua löysin itseni hyisen kylmästä vedestä. Pari sekuntia (ei oikeesti varmaan ees niin kauan) mun koko keho oli ihan paikallaan ennenkun mun aivoihin tuli viesti et jotain ehkä pitäis tehdä. Tuntu siltä kun veri olis yhtäkkiä rävähtäny kaikkiin mun lihaksiin ja kuulin päässäni "up, up!" ja aloin kauhoa kohti pintaa. Henkeä haukkoen aloin kroolata kohti verkkoa josta pääsi kiipeämään takasin veneeseen. Sen jälkeen oli kyl tosi karaistunu viikinki olo.

Pakollinen aamu-uinti on esimerkki niistä jutuista jossa testattiin meidän sietokykyä ja meidät pakotettiin (kirjaimellisesti) hyppäämään pois meidän mukavuus alueelta. Loppujen lopuksi toi aamu-uinti ei ollu niin paha juttu kun ensiks ajattelin, on tässä maailmassa pahempiakin asioita. Oikeestaan aloin jopa tykkäämään siitä jollain kieroutuneella tavalla, enkä oo ikinä ennen kyllä saanu parempaa herätystä.

Kun oltiin 8 päivää Watch Assistanttien avulla purjehdittu laivaa, oli Day 9 Trainee day ja me otettiin ohjat omiin käsiimme. Meidän joukosta äänestyksellä valittiin oma kapteeni, 2 matea, 2 navigaattoria, 2 engineeriä, 2 kokkia ja 4 watch assistanttia. Loput oli sitten "köysiteknikkoja". Mut valittiin WA:ksi, ja alkuviikosta olisin ollu ihan kauhuissani tollasesta vastuusta, mut Day 8 kehujen takia (jopa meijän kapteeni kehu mua!!) otin ylpeenä tän roolin vastaan. Trainee Dayna olin siis vastuussa Mid-shipistä, joka on siis toi masto jossa on 4 purjetta vaaka-tasossa.

Siinä se meidän kaunokainen, Spirit of New Zealand

Mun kymmenen päivän voyagen kruunas Amokura Award, joka ojennettiin Traineelle "whose community spirit and consideration to others contributed significantly to the succes of the voyage". 

Purhehtiminen oli oikeesti niin mun juttu ja se henki tuolla laivalla oli vaan jotain niin ihanaa. Opin mielettömästi uusia solmuja ja termejä ja kaikkea muuta hyödyllistä. Tein sellasia juttuja mihin en ois koskaan itestäni uskonu. Kaikki kehu ja kannusti toisiaan, ja mussa on kuulemma viikinkien purjehdusverta. (Plus ranskalaisilla leteilläni ja kuuluvalla äänelläni näytin kuulemma ihan tyttöviikingiltä...) :D