Hokianga

Olin tänään aika pettynyt kun täällä ei kukaan keppostellu vaikka olikin aprillipäivä :( Samassa tajusin et apua nyt on jo huhtikuu! Mun oli tarkotus postata eilen mut maanantai meni vauhdilla ohi ja se sitten vähän jäi.. Mulla ei tälläkertaa oo sen kummempia tarinoita luvassa, mutta kuvia saatte senkin edestä. Vietettiin viikonloppu Hokiangassa Opononi nimisessä turisti slash kalastajakylässä ja maisemat oli ihan mahtavat. Saavuttiin perille perjantai-illalla kun oli jo aivan pimeetä ja aamulla kun astelin meidän parvekkeelle niin vastakkaisella rannalla kohosi valtavat vuoret jotka oli ihan sumun peitossa. Tää oli ehkä yks niistä jutuista mitä ees kuvien välityksellä ei voi ymmärtää, vaan se pitää vaan nähdä omin silmin. Uusi-Seelanti on ihan mielettömän kaunis maa ja luonto täällä on ihan mahtava.

I was kinda disappointed of the Aprils day here, because it seemed to be like totally normal day :( I also realised that it is already April! I was supposed to post yesterday but i preferred to watch Master Chef.. I spent my weekend on Opononi, Hokianga, which was absolutely the most beautiful place I have visited so far. I was amazed by the "Misty Mountains" on the other side of the harbour. I tried to take photos of them, but I guess this is that kinda thing that you just need to see by your own eyes. New Zealand is such a beautiful country, and you kiwis should sometimes just stop for a moment and look around. You live in a paradise!

Paluumatkalla pysähdyttiin moikkaamaan maailman suurinta Kauri-puuta nimeltä Tane Mahuta. Se näytti ihan siltä puulta missä pöllö asuu Nalle Puhissa! 

On our way back home we stopped to see the famous Tane Mahuta. It remains me of that tree where Owl lives in Winnie the Pooh!

get out of your comfort zone

Moni on pyytäny että linkkaisin teille jotain kiwibändejä, joten tässä niitä nyt tulee, toivottavasti tykkäätte! 

Tänään oli ihan tavallinen arkinen päivä, mutta liikkatunnilla mentiin läheiselle ala-asteelle nimeltä Sandspit Primary school. Oltiin suunniteltu kolmen hengen ryhmissä oppitunti joka sitten pidettiin 9 innokkaalle oppilaalle. Jännitin tätä (turhaan..) tosi paljon, koska vastuu oli iso ja sanasto oli mulle aika vierasta. Oon hyväksyny sen, että täällä joudun usein poistumaan mun mukavuusalueelta. Asioiden ei tarvitse olla edes suuria saadakseen sut tuntemaan olosi epävarmaksi. Toisaalta on hyvä välillä testata itteään, koska sen jälkeen olo on ihan mahtava. Sen takiahan mä tänne vaihtoon lähdinkin! 

Lapset oli ihan parhaita ja tottelevaisia, ja oli ihana huomata että oltiin niille oikeesti roolimalleja. Lopuks keksittiin meidän tiimille nimi joka oli niinkin luova kuin "The Best Team". Sain liikkaopettajalta (joka on täl hetkellä mun lempiopettaja :3) paljon kehuja ja positiivista feedbackia. Päivän kruunasi sushi jonka valmistin meidän perheelle illalliseksi. Jäljelle jäi vielä senverran että huomenna lounaalla voin tylsän leivän sijaan syödä sushia, nami! Nyt alan pakkaamaan sillä viikonlopuksi suunnataan Hokiangaan (älkää kysykö missä se on), palaillaan! :)

Gateaway Camp

Mun viikonloppu kulu AFS:n Gateaway Campilla Waiwerassa, jossa tapasin kaikki AFS-vaihtarit Aucklandin alueelta. Meitä suomalaisia oli yhteensä kolme, mä, Vera ja Sofia. Sofia saapui Uuteen-Seelantiin kolme viikkoa sitten ja satuttiin (onneks koska Sofia on ihan parasta seuraa) vielä samalle chapterille. Aika tuuri meinaan meijän chapterilla on 9 vaihtarii ihan kaikkialta ympäri maailmaa. Puhuin Suomea ekaa kertaan piiitkästä aikaa, ja aluks vaan naurettiin sille miten tyhmältä se kuulosti. Cmoon miettikää esim. sanaa kärpänen...

Leirillä tutustuin tosi moneen uuteen ihanaan ihmiseen, mut toisaalta oli tosi raivostuttavaa kun esim. ranskankieliset hengas omassa porukassaan ja puhu pelkästään ranskaa. Ja espanjankieliset... ja saksankieliset... Yksilöinä kaikki oli tosi mukavia mutta porukassa teki kyllä mieli välillä lyödä niitä :DDD Meillä oli ryhmät jossa oli about 6 vaihtaria ja yks leaderi. Ryhmissä puhuttiin mahdollisesta kulttuurishokista, koti-ikävästä ja muista ongelmista jos niitä oli. Oli tosi mielenkiintosta jutella kulttuureista ja niiden eroavaisuuksista. Puhuttiin siitä pitäiskö ihmisten peittää tunteensa vai osottaa tunteensa. Lattarikulttuurissa ihmiset on räiskyviä ja näyttää tunteensa häpeilemättä. Sanoin siihen että Suomessa ihmiset pyrkii peittämään tunteensa, koska se on "heikkouden" merkki jos ihminen ei pysty "hallitsemaan" itseään. Mun ryhmässä oleva lattarityttö oli ihan kauhuissaan ja mulle tuli sellanen olo ettei se oikein ymmärtänyt mitä yritin sanoa ja että oon ihan hirvee tunteeton kylmä ihminen. Yritin selittää että kyllä me näytetään tunteemme, mutta vaan ihmisille joihin me luotetaan, ei jokaiselle vastaantulijalle. 

Isoja eroavaisuuksia oli myös ihmisten tervehtimistavoissa. Lattareissa ihmiset tervehtii toisiaan (myös uusia tuttavuuksia) poskipusuin ja halauksin. Tähän sanoin sitten että no Suomessa me sanotaan moi ja virallisemmissa tapaamisissa kätellään toisiamme. Huomasin taas että tää lattarityttö oli taas ihan ihmeissään että mikä meissä suomalaisissa oikein on vialla :D Yritin taas kerran selittää että esim. halaus on meille "spesiaalimpi" ja halataan niitä ihmisiä jotka on tärkeitä meille. Leirin aikana itseasiassa tulin tosi läheiseksi tän tytön kanssa ja hän opetti mulle miten annetaan oikeaoppisesti poskisuudelma niinkuin siellä missä hän asuu ja leirin lopuks halattiin toisiamme ja sanoin että hän on mulle tosi tärkee.

Oon nyt superlaiska ja laitan vaan Veran meidän fb-ryhmään laittamia kuvia leiristä, nauttikaa näistä ja KIITOS VERA! :)

I spent my weekend on AFS Gateaway Camp in Waiwera and finally met all AFS-students around Auckland. There is two other girls from Finland as well as me, Sofia and Vera. Sofia and I are also on the same chapter, what a wonderful coincidence! Now I can share my spider phobia and stupid jokes with someone! I spoke Finnish for a long time and it sounded soooooo stupid! We were just laughing all the time when we realised that we didn´t even know how to speak it anymore.

At the camp I met wonderful people from all over Chile, Argentina, Brazil, Iceland, Denmark, Germany, France, US, Switzerland and Finland of course:D We had groups of six persons and a leader. We talked about cultural shock, home-sickess and stuff like that. It was really interesting to hear about other peoples cultures. I realised how different my culture and values are e.g from culture in Latin America. In Finland we prefer to hide our emotions and always be "strong". But that doesn´t mean that we wouldn´t feel or have any emotions, we just show them to people that we trust. 

Other difference was how we greet people we just met. In Finland it is normal to just say hi, but in Latin America people hug and kiss each other. I still don't think that people in Finland are rude or something, this is just the way we do things. This might sound really weird but we don´t "small talk", we just talk when we actually have something to say:D But by the end of the camp I think that everyone learned something new other countries (Fran taught me how to do proper kiss on the cheek!!) and made new friends from all over the world :)

Here is some pictures that i took from our facebook group, THANKS VERA FOR THE PHOTOS! :)

The Finns / Suomitytöt

waiuku college

Sain itseasissa inspiraation tähän postaukseen lukemalla Veran blogia, jonne hän oli kirjottanu omasta koulustaan Uudessa-Seelannissa. Oli hauska lukea ja huomata yhtäläisyyksiä mutta myös eroavaisuuksia.

Kerroin jo jotain mun koulusta täällä, joten pahoittelen satunnaista toistoa, mut nyt saatte tarkemman postauksen, KUVIEN KERA. 

Waiuku Collegessa on n.700 oppilasta vuosiluokilla 9-13. Meidän vuosiluokalla on mun arvion mukaan n. 60-70 oppilasta, koska täällä on tosi yleistä että ihmiset droppaa ja lopettaa koulunkäynnin kesken ja menee vaan töihin :/ Osaan nyt suunnilleen kaikkien nimet, tai ainakin tunnistan naaman. On ihana kun kaikki moikkailee kun kävellään ohi. Oon ehtiny tutustua jo tosi moneen ihanaan ja mun tyyliseen ihmiseen, mutta kyllä ne on vielä valovuosien päässä siitä miten läheisiä ootte mulle kaverit siellä Suomessa :)

 Kaikilla muilla vuosiluokilla paitsi meillä Year 13 on käytössä pakolliset koulupuvut, mutta meillä riittää mustat kengät/sandaalit, mustat housut/shortsit/hame ja valkonen paita, jonka päälle voi halutessaan laittaa mustan paidan. Tykkään tosi paljon mun koulupuvusta, vaikka se ei mikään virallinen uniformu olekkaan. Perjantaisin meillä on muftiday (jos ollaan käyttäydytty hyvin eikä esim. sotkettu common roomia...) eli kaikki Year 13 saa laittaa "siviilivaatteet" päälle. 

Koulupäivät vietetään pääosin ulkona, ja luokkaan mennään vaan oppitunnille. Kotoa tuotu lounas (tai kanttiinista ostettu epäterveellinen vaihtoehto) syödään siis ulkona. Ilmaisesti lämpimästä kouluruuasta on turha täällä unelmoida! 

Mun koulupäivä alkaa 8.45 ja päättyy 15.15, poikkeuksena keskiviikko jolloin päästään kotiin jo 14.20. Aamun ekan oppitunnin jälkeen on vartin morning tea, jollon mennään oman Form Teacherin luokkaan ja käydään läpi päivittäiset asiat. En vieläkään muista mun opettajan nimeä, mutta mun luokan tunnus on 13MU. Morning tean jälkeen tulee Period 2, jonka jälkeen on 30 minuutin Interval. Tän jälkeen on kaks oppituntia putkeen, 45 minuutin lounas, viiminen oppitunti ja onkin aika lähteä kotiin. Jos sulla on hypäri esim. iltapäivän viimisellä tunnilla, saat lähteä kotiin, mutta kesken koulupäivän et saa poistua koulun alueelta. (Paitsi lounaalla kun lähdetään ostamaan sushia :3) 

Tällä hetkellä mun aineina on siis Turismi, Englanti, Hissa, Business Studies ja Sport and Leisure. Lukujärjestys on luotu niin, että jokaisella oppilaalla olis 6 ainetta, mutta Year 13 oppilailla on vaan 5, koska level 3 on niin paljon vaativampi. Joka päivä on siis hypäri eli "study period", mutta ainakin vielä nää opiskeluhetket kuluu pääosin common roomissa hengatessa. Iso ero verrattuna koulunkäyntiin Suomessa on se, miten opettajia puhutellaan. Opettajia ei puhutella nimillä (saatikka lempinimillä..) niinkuin Suomessa, vaan muodollisesti Sir, Mrs. tai Ms. Oon edelleenkin vähän pihalla ketkä mun naispuolisista opettajista on naimisissa ja ketkä ei joten varmuuden vuoks kutsun kaikki Ms. :D Toinen eroavaisuus koulunkäynnissä verrattuna Suomeen, että täällä on oikeestaan susta itsestä kiinni aiotko panostaa koulunkäyntiin vai et. Opettajat ei niinkään "opeta", vaan sun pitää itse tutkia asiota ja tehdä sulle annetut tehtävät, sillä opettajat ei tuu kädestä kiinni pitäen tarkistamaan ootko sä ymmärtänyt ja tehnyt tehtävät vai ootko sä vaan snap chatannu koko oppitunnin. (Ainiin, KAIKILLA täällä on Snapchat.) En kuitenkaan sano että opetus tai koulunkäynti täällä ois huonotasosta, se on vaan erilaista. 

Koska oon Uudessa-Seelannissa koko lukuvuoden, on mulla mahdollisuus suorittaa NCEA-kokeet ja näin oikeesti läpäistä Level 3. Täällä ei myöskään oo samaa arvosteluasteikkoa kun Suomessa, numeroiden sijaan täällä on kirjaimet. N= Not Achieved (ei läpästy),  A= Achieved , M= Merit, E= Excellence. Olin super ylpee itestäni kun sain hissan esseestä Meritin, koska moni kiwi-oppilas ei ees läpässy. Tällä hetkellä vaativin aineista on varmaankin Englanti. Meillä on ollut pari viikkoa aikaa lukea neljä kirjaa/novellia jonka genre on dystopia. (Dystopia on Utopian vastakohta, en ala nyt avaamaan teille lisää, googlatkaa jos kiinnostaa...) Tarkoituksena on siis valita yhteys jota tutkii kirjojen välillä, ja kirjoittaa siitä tutkielma. Ens jaksossa käsitellään Shakespearea...

Tuntuu hullulta, että kun palaan Suomeen mulla on vielä 2,5 vuotta lukiota jäljellä, kun täällä mun kaverit menee yliopistoihin ja perustaa yrityksiä. That is so grown-up! 

Sorry I am to lazy to write this also in English, but I am just talking about school system here in NZ:D It feels crazy, that when I go back to Finland I still have 2,5 years left in highschool, while my friends here are studying in universities and starting business. That is so grown-up!

En tajunnu ottaa kuvaa common roomista sisältä, mut oikeestaan ihanalla ilmalla kaikki hengaa terassilla tai common roomin lähistöllä olevilla pöydillä. Common roomissa sisällä on tietokoneita, stereot, mikro, jääkaappi yms.Viimeviikolla Jori jopa kokkas pannukakkuja lounastauolla :D / I don´t have any picture from inside the common room, and on nice sunny day people mainly hang around on the terrace or tables close to the common room. There are computers, stereos, microwawe, fridge etc. Last week Jori even made pancakes!

Koulun pihaa / School yard

Välitunnilla pelataan rugbya ilman kenkiä, ihan normaalia / Boys playing rugby, barefoot, totally normal

Kaikki käyttää koulureppuja! / Everyone has backpacks as a schoolbags!

Liikkasalit / Gyms

Kirjasto / Library

Koulun kanttiini / School canteen

yes

  Pari viikkoa sitten perjantaina puettiin koulun ykköset päälle ja hypättiin kahteen valkoiseen minibussiin. Määränpäänä oli Waipuna Lodge, joka on hotelli slash kokoustila. Tilaisuus oli Rotaryn järjestämä "Biz is awesome"-tapahtuma, jossa rohkaistiin nuoria olemaan innovatiivisia ja miettimään tulevaisuutta yritysmaailmassa. Meidät jaettiin random pöytiin istumaan täysin vieraiden ihmisten kanssa, ja parin puheen jälkeen ryhdyttiin toimeen. Meillä oli 45 minuuttia (kuulostaa ehkä pitkältä ajalta mut sitä se ei todellakaan ole) aikaa keksiä tuote ja luoda mahdollisimman houkutteleva esittelypöytä. Jokainen pöytäryhmä jaettiin puoliksi, toiset oli myyjiä ja toiset ostajia. Arvioitiin siis toisten ryhmien tuotteita joko "ostamalla" tuote, tai olemalla ostamatta. Ekan haasteen jälkeen saatiin hetki lisää mietintäaikaa ja meidät heitettiin "sijoittajien" eteen ja meidän piti vastata tiukkoihin kysymyksiin esim. rahoituksesta. Meidän ryhmä onnistu tosi hyvin ja saatiin sijoittajien kanssa tehtyä hyvä diili.

A couple of weeks ago we put our number ones on and hopped in to a school minivan. Our target was an event called "Biz is amazing", which was on at a place called Waipuna Lodge.We were split into random tables with different people and after a few speeches we started to work. We had 45 minutes (If I remember correctly :D) to create a product and be ready to sell it. Half of our group were sellers and the other half were buyers. Sellers tried to sell their product and buyers bought the product if they believed in it. After this first challenge we were supposed to answer the questions that the investors made to us. Our group did well and we got the deal that we wanted to get. 

Maanantaina napattiin taas koulun minivanit ja suunnattiin tällä kertaa Vodafone Events Centrumiin, Manukauhun. Päivän aiheena oli YES, eli Young Enterprise Scheme- niminen kilpailu. Meidän Year 13 Business studies perustuu oikeestaan tähän kilpailuun. Ensimmäinen business retki oli vaan leikkimielinen harjoitus, mutta nyt ryhdyttiin ihan oikeasti hommiin. YES- projektissa 5-6 henkilön ryhmä luo oman tuotteen, perustaa pankkitilin, tekee nettisivut, hankkii mentorin yms. ja tarvittaessa sijoittajia. Meidän tarkotus on siis markkinoida ja myydä omaa tuotetta, ja lopussa jaetaan voitto oman ryhmän jäsenten kesken.

Mun vastuualueena Moanan kanssa on markkinointi, Jori on meidän rahastopäällikkö, Max vastaa tuotannosta, Annielle kommunikoinnista mentorien ja "yritysläisten" välillä ja meidän CEO eli pomo on Matthew. Meitä on varoitettu, että koko projekti on työläs ja aikaavievä, mutta en kyllä heittäis pois tällasta mahdollisuutta oppia lisää yrityselämästä. Mahtavinta tässä on se että oikeasti perustetaan ja pyöritetään meidän omaa yritystä eikä vaan lueta teoriaa kirjasta. Päättäjät Suomessa, ottakaa mallia Uudesta-Seelannista!

This Monday we boarded the minivans again and headed to Vodafone Events Centre in Manukau. We received a lot of new useful information about YES, Young Enterprise Scheme. In this project every team has 5-6 members and as a team we need to create, produce and sell our product. Moana and I are in charge of marketing, Jori is finance manager, Max does production, Annielle communication and Matthew is our CEO. This whole thing is such a great opportunity to learn about the business world instead of reading theory from a book. I wish we could have this same competition in our Finnish highschool :(

En paljasta vielä teille mitään meidän ryhmän tuotteesta vaan pidän teidät jännityksessä vielä jonkun aikaa... Niinkuin kilpailussa aina, joku voittaa, enkä nyt suorastaan usko et se olis meidän tuote, koska pelkästään South Aucklandin alueella kilpailijoita on noin 500, mutta ei sitä koskaan tiiä, haha:D. Jotkut ryhmät on kyllä netonnu ihan reippaasti ittelleen, eli kaikki on vaan kotiinpäin.

no limits just epiphanies

Torstain vietin koulukavereiden kanssa Alycen kotona Big Bayssa. Meillä ei ollut perjantaina koulua, vaan jotkut haastattelut mitkä kesti kullakin about 20 minuuttia. Käytiin tietty tsekkaamassa ranta joka oli n. minuutin kävelymatkan päässä. Ihana sininen taivas, pehmeä hiekka jalkojen alla, suolan tuoksu nenässä. Mitä muuta voikaan toivoa?

On Thursday we took a schoolbus and drove all the way to Big Bay, where I had a nice evening with lovely people. We also checked the nearest beach. Blue sky, soft sand under your feet and view to Auckland. What else can you wish for?

Perjantaina jouduin hyvästelemään Kain, joka lensi tänään takaisin Japaniin. Kai vietti vuoden Waiukussa vaihto-oppilaana ja selvästi nautti olostaan ja sai paljon uusia ystäviä. Toivottavasti mun vaihtarivuodesta tulee yhtä onnistunu! Lauantaina näin taas vähän lisää Uutta-Seelantia kun mentiin moikkaamaan mun hostveljeä Hamiltoniin. Paluumatkalla käytiin Hamilton Gardenissa, jossa oli erilaisia teemapuutarhoja. Mun ehdoton lemppari oli italialainen puutarha. Tänään söin vihdoin sushia (aivan liikaa) ja katottiin suomalainen leffa Kohta 18, suosittelen!

On Friday I had to say goodbye to Kai, who is now heading back to Japan. Kai seemed to have wonderful exchange year, and I really hope that my year will be that too. On weekend I met my hostbrother when we drove to Hamilton and had a lunch. My hostparents took me to the Hamilton Garden, and my absolutely favourite of the theme gardens was the Italian one. I finally had sushi (I am MAD about sushi) when I was having movieday with Moana today. We watched Finnish movie Almost 18, which is one of my favourites.