Päätettiin juhlistaa mun viimistä aamua Tokoroassa lähtemällä piknikille läheiselle Mountain Bike - parkkiin. Oltiin siellä jo pari päivää aikasemmin lenkillä, ja mua harmitti niin paljon ettei mulla ollut mukana mitään millä ottaa kuvia. Kauhukseni huomaan et mun ruokavalio on jo uusi-seelaistunut sen verran, ettei enää tunnu oudolta syödä aamupalaksi peanutbutteria hillon kanssa. Esittelin Ellalle myös sliced omenat peanutbutterin kera, johon oon ihan addiktoitunu täällä. On muuten super hyvää!
ps. kaikki ihmettelee varmaan mikä toi ihme oranssi kökkerö tossa ruokakuvassa on, niin selvennän että tehtiin kaura-porkkana-rieskaa :D
Ihan ihmeellistä, että olin livenä tavannu Ellan vaan kerran viimevuoden lokakuussa orientaatioleirillä Suomessa, koska tuntu kun oltais oltu ystäviä koko ikämme. Oli ihana pälättää Suomeks ja saada purkaa kaikkia vaihtarijuttuja kun tietää että toinen käy parhaillaan läpi niitä kaikkia samoja tuntemuksia ja kysymyksiä mitä itekkin. Vaihtarina on niitä päiviä kun itkettää ilman syytä, on koti-ikävä ja kaatosateessa koulusta kotiin käveleminen ei vois vähempää kiinnostaa. Onneksi on kuitenkin niitä päiviä, kun tajuaa kuinka paljon on tässä ajassa ehtinyt täällä saavuttaa ja aikuistua, miten mahtaviin ihmisiin on tutustunut, ja mitä kaikkea on kokenut mitä ei Suomessa ikinä olis kokenut.
Liian nopeasti mun päivät Tokoroassa kulu ohi, ja oli aika suunnata kohti Jemmiä ja Wellingtonia. Mun --7 tunnin-- bussimatka meni yllättävän nopeesti musiikkia kuunnellessa ja maisemia katsellessa, ja näinpähän mä luntakin matkan varrella!
We decided to celebrate my last morning in Tokoroa by having a picnic at the local Mountain Bike Park. We were there running couple days before, but unfortunately I didn't have my camera or anything to take pictures with me. I realised how my food habits have been changing while I've been here. In Finland I would have ever even thought about having toast with peanut butter and jam for breakfast. I also introduced sliced apples with peanut butter to Ella. Looooove.
ps. If you wonder what that weird-looking orange thing in the food picture is, we made finnish oat-carrot flatbread...
I can't believe that before my trip to Tokoroa I had met Ella only once! It felt like we've been friends forever! It was so relaxing to speak Finnish after a long break and talk deep stuff with another exchange student who understands you and your feelings. As an exchange student it is (hopefully :D) normal not to understand your own feeling and be hyper sensitive. Some days you feel homesick and the next day you feel happier than you've ever felt before. I have to admit that I've changed a lot during these 6 months and became more independent and confident.
Soon after our picnic it was my time to head to Wellington to stay with my other lovely friend Jemmi :) Even the 7 hour bus drive didn't feel too long when I was able to listen to music and enjoy the changing scenery. I even saw snow, but that picture was the closest that I got hah:D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti