Newcastle - there are always more good people in this world than there are bad people

Maanantai-aamuna 15.1.2014 herään onnellisesti Newcastlesta kuullakseni, että Sydneyssä (jossa olin vielä edellisenä iltana) on meneillään pankkivanki-tilanne, ja noin 30 ihmistä on lukittuna Lindtin kahvilaan Martin Placessa. Hostmumilta ja kavereilta tulee tarkistusviestejä että oonko kunnossa, oonko Sydneyssä. Meidän aamu Newcastlessa jatkuu rauhallisesti, vaikka koko Australia onkin sekasin. Suunnataan Helenin ja Helenin äidin kanssa New Castlen rannalle, ja kuulen miten kaksi pikkutyttöä puhuu keskenään siitä mitä Sydneyssä nyt tapahtuu. "Isi sanoi mulle, että maailmassa on aina enemmän hyviä ihmisiä kuin pahoja ihmisiä."

Mun päivät Newcastlessa oli jotain sellasta, mitä tuun muistamaan vielä vuosikymmenien jälkeenkin, ja jotenkin mun silmät aukes, että maailmassa oikeesti on ihania ihmisiä jotka haluaa sun parasta ja haluaa auttaa sua. Armstrongien vieraana olo oli enemmän kun hotellissa, hotellikohtelun lisäks olin myös osa ihanaa perhettä. Joka kerta mun loman aikana oli kamala lähtee seuraavaan paikkaan, mut erityisen vaikeeta oli jättää Newcastle ja Armstrongit. 

Monday the 15th of December, 2014, I woke up happily in Newcastle and heard that there was a gun man holding 30 people hostage in a coffee shop in Martin's Place, Central Sydney. My host mum and a couple of friends were asking if I was okay and if I was still in Sydney. Our morning in Newcastle continued as usual, even though the whole of Australia was in shock that something like this could happen at home, in Australia. At the beach I heard two little girls talking and saying "my dad told me this morning that I should not worry, there are always more good people than there are bad people in this world."

My days in Newcastle with Helen and her parents will be something that I will remember the rest of my life, and I actually realised that there are good people that want to take a strange Finnish girl in to their home, welcome her with overwhelming kindness and friendly faces. It was always hard to say farewell to people and move to other place, but leaving Newcastle and Armstrongs was definitely the hardest.