Exploring the North Island

Päätettiin juhlistaa mun viimistä aamua Tokoroassa lähtemällä piknikille läheiselle Mountain Bike - parkkiin. Oltiin siellä jo pari päivää aikasemmin lenkillä, ja mua harmitti niin paljon ettei mulla ollut mukana mitään millä ottaa kuvia. Kauhukseni huomaan et mun ruokavalio on jo uusi-seelaistunut sen verran, ettei enää tunnu oudolta syödä aamupalaksi peanutbutteria hillon kanssa. Esittelin Ellalle myös sliced omenat peanutbutterin kera, johon oon ihan addiktoitunu täällä. On muuten super hyvää!

 ps. kaikki ihmettelee varmaan mikä toi ihme oranssi kökkerö tossa ruokakuvassa on, niin selvennän että tehtiin kaura-porkkana-rieskaa :D

Ihan ihmeellistä, että olin livenä tavannu Ellan vaan kerran viimevuoden lokakuussa orientaatioleirillä Suomessa, koska tuntu kun oltais oltu ystäviä koko ikämme. Oli ihana pälättää Suomeks ja saada purkaa kaikkia vaihtarijuttuja kun tietää että toinen käy parhaillaan läpi niitä kaikkia samoja tuntemuksia ja kysymyksiä mitä itekkin. Vaihtarina on niitä päiviä kun itkettää ilman syytä, on koti-ikävä ja kaatosateessa koulusta kotiin käveleminen ei vois vähempää kiinnostaa. Onneksi on kuitenkin niitä päiviä, kun tajuaa kuinka paljon on tässä ajassa ehtinyt täällä saavuttaa ja aikuistua, miten mahtaviin ihmisiin on tutustunut, ja mitä kaikkea on kokenut mitä ei Suomessa ikinä olis kokenut. 

Liian nopeasti mun päivät Tokoroassa kulu ohi, ja oli aika suunnata kohti Jemmiä ja Wellingtonia. Mun --7 tunnin-- bussimatka meni yllättävän nopeesti musiikkia kuunnellessa ja maisemia katsellessa, ja näinpähän mä luntakin matkan varrella! 

We decided to celebrate my last morning in Tokoroa by having a picnic at the local Mountain Bike Park. We were there running couple days before, but unfortunately I didn't have my camera or anything to take pictures with me. I realised how my food habits have been changing while I've been here. In Finland I would have ever even thought about having toast with peanut butter and jam for breakfast. I also introduced sliced apples with peanut butter to Ella. Looooove. 

ps. If you wonder what that weird-looking orange thing in the food picture is, we made finnish oat-carrot flatbread...

I can't believe that before my trip to Tokoroa I had met Ella only once! It felt like we've been friends forever! It was so relaxing to speak Finnish after a long break and talk deep stuff with another exchange student who understands you and your feelings. As an exchange student it is (hopefully :D) normal not to understand your own feeling and be hyper sensitive. Some days you feel homesick and the next day you feel happier than you've ever felt before. I have to admit that I've changed a lot during these 6 months and became more independent and confident. 

Soon after our picnic it was my time to head to Wellington to stay with my other lovely friend Jemmi :) Even the 7 hour bus drive didn't feel too long when I was able to listen to music and enjoy the changing scenery. I even saw snow, but that picture was the closest that I got hah:D

home is now behing you, the world is ahead

Couple months ago my host parents told me that they were going to Sydney to celebrate my hostmums sister's 50th Birthday, and that they couldn't take me with them this time. So I decided to travel by myself and explore the North Island a bit more. I "invited myself" to two of my Finnish AFS friends' houses and had absolutely great time! 

My first stop was at Tokoroa with Ella. Ella's host mum was so welcoming and it felt immediately like home :) We didn't have dull moment with Ella's 4 host siblings and a number of cats, dogs and horses. 

My arriving wasn't the only celebration, because Ella's friend Tony also had a birthday. Because of the huge selection (noot) of movies in the Cinemas in Tokoroa, we decided to see Transformers. Poor Ella who needed to answer my silly questions like "hey who is that" or "is that a good or a bad robot?!"... But I need to admit that I really liked the movie, especially with 3D it was really cool!

Cultural part of my stay in Tokoroa was our day trip to the Burried Village next to Rotorua. You could compare Burried Village into the volcanic eruption on Pompeii. It was such a shame how many people lost their life there! I liked they way they had set up the museum, it gave you really personal point of view and told stories about villagers. 

Pari kuukautta sitten mun hostvanhemmat ilmotti matkaavansa talvilomalla Sydneyhyn viettämään mun host-äidin siellä asuvan siskon 50-vuotisjuhlia. Mua ei tällä kertaa huolittu mukaan, joten otin ohjat omiin käsiini ja kutsuin itse itseni mun kahdelle suomalaiselle AFS-kaverille Ellalle ja Jemmille, jotka asuu kummatkin myös Pohjoissaarella. Sain kätevästi kyydin Ellalle Tokoroaan host-veljen perheeltä jotka oli itse matkalla Taupoon.

Tokoroassa mut otettiin vastaan ihanan ystävällisesti ja olo oli heti kuin kotona. Ellan perheessä vauhtia riittää, sillä Ellan ja äidin lisäksi perheessä on 4 lasta ja liuta koiria ja kissoja:D Ekana iltana mentiin leffaan juhlistamaan Tonyn synttäreitä, ja Tokoroan laajan elokuvavalikoman vuoksi löysinkin itteni kattomasta uusinta Transformers elokuvaa. Ella-raukka joka istu mun vieressä ja joutu kestämään mun jatkuvia kysymyksiä että "kuka ihme toi oikeen on" tai "siis onks toi nyt paha vai hyvä robotti?!" ... Loppujen lopuksi tykkäsin kyl leffasta ja varsinki 3D:nä se oli tosi hieno!

Mun Tokoroa-reissun kultturallinen osa tuli hoidettua lauantaina kun Ellan host-äiti vei meijät Rotoruan lähistölle Burried Village-nimiseen paikkaan, joka oli myös museo. Burried Villagea vois verrata Pompeiihin, joka tuhoutu kokonaan tulivuoren purkauksessa. Suurin osa kyläläisitä ja turisteista kuoli tässä purkauksessa, tosin osa pääsi pakoon. Nautin tosi paljon tosta museosta joka oli tosi hyvin tehty, ja kerto henkilökohtaisesti entisistä kyläläisistä ja näiden kohtaloista.

Rotorua on siis pohjoissaaren keskiosassa sijaitseva kaupunki, joka on geothermaalista aluetta. Alue muistutti mua aikapaljon Islannista, varsinkin se rikin (mädäntyneiden kananmunien..) haju! Rotorualla on myös Uuden-Seelannin ns. "Maori-keskittymä", sillä juuri noiden tulivuorien ja kuumien lähteiden vuoksi maorit asutti sen jo kauan kauan sitten. Muutenkin NZ:ssä maoreja eniten löytää juuri Pohjoissaaren keskiosista.

Pink and White Terrace: Hot pools that were totally destroyed by volcanic eruption. These pools were famous tourist attraction and also important industry to the local maori's who took tourist to the pools with their boats. 

Pink and White Terrace: hot pools jotka tuhoutu kokonaan tulivuoren purkauksessa. Nämä "uima-altaat" oli suosittu turistikohde ja siten myös tärkeä elinkeino paikallisille maoreille jotka vei veneellä turisteja tonne. 

Lovely Ella! / Ihana Ella!

 Ella, me and Tony / Ella, mä ja Tony 

Stupid me who decided to jump over there without thinking of how to get back...

Minä tyhmä joka hyppäsin tonne enkä uskaltanukkaan enää hypätä takasin... 

Must tourist picture / Pakollinen NZ-turisti kuva 

 From 1 to 10 in maori! / Luvut ykkösestä kymppiin maoriksi! 

Kelly Tarlton's Sea life Aquarium

Jeee lomalla viimeinkin! Koulua mulla on loppujen lopuks jäljellä tooosi vähän, ens jakso 10 viikkoa ja sit 4. jaksoa vaan vajaa 3 viikkoa ennenku lukuloma NCEA-kokeita varten alkaa! Mut hyi nyt en haluu puhuu koulusta tän enempää.

Meille saapu eilen mieleisiä vieraita Invercargillista, meinaan mun hostveli perheineen :) Tyttöjen mukana oon laskeutunu itekkin 5-vuotiaan tasolle ja tanssinu olohuoneessa muumilaulun tahdissa (en sentään yksin.)

Ihmiset jotka seuraa mun instagrammia (elsasaraelina) on jo nähny kyllästymiseen asti mun tänpäiväsiä kuvia Kelly Tartlton Sea Life Aquariumista. Se oli siis maanalainen iso akvaario jossa uiskenteli haikaloja, pingviinejä, merihevosia ja kaikkia vedenalasia eläimiä mitä mieleen pälkähtää.

Yeah finally holidays! When you think, this school year will soon be over, term 3 takes approx 10 weeks and then it's not even three weeks from the beginning of term 4 before study break starts! But no more about school haha :D

Yesterday we got some guests from Incercargill, my host-brother and his family :) Now I have a good reason to dance with the Moomin song and act like a 5 years old, (I was't the only one.) Those who follow me on instagram, (elsasaraelina) already know that today I visited Kelly Tarlton's Sea Life Aquarium. It was awesome!

så tro på mig för jag vet att du är modigast

´

Päätin postata teille pari kuvaa Kariotahi beachilta, jotka oon unohtanu postata. Nää kuvat oli ihan mun ekoilta viikoilta, jotka tuntuu tällä hetkellä niin kaukaselta. Muiden vaihtareiden hyvästejä viettäessä mulle iski äkkiä tieto siitä, et oon kohta jo puolessa välissä mun vaihtovuotta. Tällä hetkellä en haluu ajatella eteen enkä taaksepäin vaan elää päivä kerrallaan, niin kliseiseltä kun se kuulostaakin. En haluu et mun vaihtovuosi loppuu, mut samaan aikaan oon ilonen jokasesta eletystä päivästä täällä, joka samalla vie mua lähemmäs kotiinpaluuta.

Aattelin, et nyt on aika paljastaa, et aion viettää Uudessa-Seelannissa ekstra kuukauden, jotta voin viettää joulun, uudenvuoden ja mun 18-vuotis synttärit täällä. Kaikki kuitenkin loppuu aikanaan, joten kalenterit esiin, tämä tyttö tulee laskeutumaan Helsinki-Vantaan lentokentälle 12.1.2015!

I decided to post you these pictures from Kariotahi beach, that I have forgot to post earlier. These pictures were from my first weeks here in New Zealand. That time seems to be so so so far away right now. When I was saying goodbye to exchange students that are leaving during this holiday, it suddenly hit me, that I am actually half way through my own exchange. At this moment I don't want to look back or forward, just live with this moment, as cliche as it sounds. I don't want my year here to end, but at the same time I am happy after every lived day, that takes me closer to going back to Finland. 

I decided, that this is the right place to tell you all, that I will be spending extra month here in New Zealand, so that I will be able to celebrate Xmas, New Years Eve and my 18th birthday kiwi style! But soon after that, it will be my time to say good bye to everyone. My flight back to Finland will take place in 11.1.2015, and the most horrifying thing, is that I actually don't know will I see these people ever again. 

Waiuku College Ball

Nyt se on sitten takana, ja enää voi muistella tätä mahtavaa iltaa vain kuvien kautta. 

No when that it is over, we can only enjoy the pictures and remember that it was one great night!

Pre-ball at Moana's 

Pre-ball on siis tapahtuma jonka joku järjestää ja kutsuu kaverinsa ja heidän perheet paikalle. Jokanen tuo jotain naposteltavaa ja otetaan tuhansittain kuvia ennen tanssiaisia.

Pictures by White Door Photography

my week

Kirjotan tätä postausta nyt olkkarissa lökönojatuolissa (täällä kaikilla on sellaset nojatuolit kun Chandlerillä ja Joey:llä Frendeissä mitä pystyy säätämään) ja juon Miloa joka on nz versio kaakaosta, nami! Mulle ei oo tapahtunu mitään kummempia, joten päätin selittää teille nyt vähän yksityiskohtasemmin et mitä mä täällä viikot oikeen puuhaan. Tää viikko on ollu aika hektinen, meinaan meillä on koulussa International Week.

Maanantai oli ihan huippu, kun meidän koululla oli illalla Careers Evening, jossa oltiin promoomassa AFS-ssää. Ihmiset oli tosi innostuneita ja tuli kyselemään kaikkee vaihtariudesta ja Suomesta yms. Toivottavasti saatiin pari ihan tosissaan innostumaan vaihtoon lähdöstä!

Tiistaina löysin itteni meidän talon Amazing Race joukkueesta. Juostiin lounasaikaan ympäri koulua ja suoritettiin erilaisia tehtäviä. Jouduin juomaan jotain niin järkyttävää litkua et ajatuskin siitä saa mut yökkäämään. Illalla olin box fitissä, johon oon ihan rakastunut. Kaikki ketkä tuntee mut tietää et oon -aika- kilpailuhenkinen ja urheillessa adrenaliini nappaa mut mukaansa, joten toi on niin sopiva laji mulle! Tein kans posteria Suomesta,  jota aion käyttää myös meijän seuraavassa Chapter meetingissä, jossa tehdään esitykset meidän omista maista. Samalla seuraava chapter meeting on jäähyväiset semester-oppilaille. Oon niin onnellinen etten oo lähössä viel kotiin :D

Keskiviikkona meillä oli liikkatunnin sijaan salsaa joka oli niin kiusallista koska kaikki oli kokoajan menossa väärään suuntaan ja tallomassa parinsa varpaita. Onneks oli lyhyempi päivä niin pääsin nopeesti alottamaan mun MKR-projektin. Leivoin karjalanpiirakoita ja mokkapaloja, ja voin kertoo et keittiö näytti räjähtäneeltä puol kaheksalta kun vihdoin sain viimisen pellillisen karjiksia ulos uunista.

Torstai eli tänäääään! Tänään meidän piti pukeutua "kansainvälisesti" ja me vaihtarit ja international studentit valmistettiin ruokia omasta maasta ja myytiin niitä lounaalla muille. Annoin ilmatteeks maistiaisia salmiakkipurkasta ja kommentit oli kyl mielenkiintosia...

Huomenna on virallisesti Nikaylan 18th BD, joten mennään tyttöporukalla ravintolaan ja elokuviin. Päivä menee muutenkin varmaan tanssiaisia panikoidessa, jotka on muuten LAUANTAINA!

Ainiin, tehtiin sunnuntaina mun hostisin kanssa extempore reissu Raglaniin. Piti olla parin tunnin reissu, mut lähdettiin matkaan 11 ja tultiin takas illalla seiskan aikaan. Raglan on siis Waiukusta pari tuntia etelään, ja on tunnettu surffiparatiisina. Vaikkei nyt surffaus kausi ookkaan, niin rannalta löyty pari kohmeista surffaria märkäpuvuissa. Ostin turistikaupasta coolin NZ-heinähatun minkä aattelin lahjottaa Suomen isille :3 Poikettiin matkalla katsomaan vesiputousta jonka nimeä en nyt muista mut se oli ihan henkeäsalpaavan upee ja 52 metriä korkee! 

ps. Hyvää Juhannusta kaikille, toivottavasti sataa lunta :3

just because it's black in the dark doesn't mean there's no colour

Hyvää kesää suomalaiset!! (En ole katkera teidän 10 viikon kesälomasta.) Oon tehny paljonkin kaikkea, mut en oo jaksanu ottaa kameraa mukaan tai kuvat ei vaan oo lähelläkään julkasukelposta haha:D Elämä on arkista ja normaalia ja niin ihanaa. Ehkä muhun on alkanu tarttua tää laid back-elämän tyyli:D Aluks yritin ehkä pitää yllä "kahta maailmaa", mut nyt oon jotenki alkanu hellittää Suomesta ja hyväksyn sen et missaan joitain asioita.

Tajusin, et mulla ei oo ollu kuukauteen negatiivisella tavalla ikävä Suomea. Tietty kun ajattelen ihmisiä, niin tulee vähän sellanen haikea fiilis, mut tiiän et tää on niin lyhyt aika mun koko elämässä, ja et ne mulle tärkeimmät ihmiset tulee pysymään mun vierellä. Oon maailman huonoin ihminen pitämään yhteyksiä, mut se tuntuu aina yhtä ihanalta kun joku tulee kyselemään kuulumisia ja kertoo mitä itelleen kuuluu.

Term 2 on jäljellä 4 viikkoa, en oikeesti tajuu mihin tää aika on menny. Kuukauden päästä oon ainut AFS-vaihtari meijän koulussa, kun Finn ja Marco palaa kotimaihinsa. Ihan hassua et ne on lähdössä jo kotiin, koska mulle tää kaikki on vasta ollut alkua ja sopeutumista. Nyt sen huomaa, miten erilailla ollaan asennoiduttu tähän aikaan. Niistä molemmat on onnellisia ja tyytyväisiä ratkaisuunsa lähteä vaihtoon, mut ne selvästi odottaa jo kotiinpaluuta. Mä en missään nimes haluais lähtee viel kotiin, koko hommahan on ihan kesken? Niin paljon viel koettavaa edessä. Muaki odottaa niin moni ihana asia, esimerkiks koulun tanssiaiset jotka on KAHDEN VIIKON PÄÄSTÄ!

Tähän loppuun laitan tänpäiväsiä heppailukuvia, mun host isi onnistu järjestämään mulle ratsastettavan hepan! Mun ratsu oli siis 11-vuotias Amy joka on ihan täydellinen! Oli kyl jo ikävä hevosen selkään, koska viime kerrasta oli yli 4 kk. En tajunnu pyytää ottamaan yhtään kuvaa kun olin ratsastamassa mut enskerralla sit haha:D Täällä ei oo oikeestaan ollenkaan ratsastuskouluja tai talleja niinkun Suomessa, vaan hevoset on täällä ihmisten kotona.